24.9.2020

Kriisistä taas opittiin – vai opittiinko?

Suomea kohtasi keväällä hieman erilainen kriisi kuin aikaisemmin. Maaliskuun jälkeen yksi uutisten kestoaihe on ollut koronapandemia. Suomea on ennenkin kohdanneet erilaiset kriisit. Silloin ei ole tarvittu pelkästään valmiuslakia vaan myös puolustustilalakia. Lyhyesti puolustustilalaki liittyy siis sotilaalliseen kriisiin, minkä turvin valtio voi mm. ottaa maanpuolustukseen vedoten maa-alueen, rakennuksen, koneen, laitteen, rajoittaa vientiä/tuontia, rajoittaa monia asioita, määrätä töihin maan puolesta jne. Minusta tuohonkin lakiin kannattaa netin välityksellä tutustua myös naisten, jotka eivät ole inttiä käyneet. Onneksi nyt ei ollut sellaisesta kriisistä kysymys, että puolustustilalakia tarvittaisiin, mutta sen pääsisältö on hyvä tuntea.

Itse ajattelin, kun koronatilanne tuli, että toivottavasti ihmiset oppivat arvostamaan sitä, mitä on eikä kaikki valittaisi pienistä ja mitättömistä asioista. Aluksi tuntuikin, että esim. Twitterissä loppui turhanpäiväinen puljaaminen ja vinoilu tietyistä asioista, kuten maidonjuonnista. Esimerkiksi kotimaista, omavaraista ruokaa kriisin aikana puolustettiin yllättäviltäkin tahoilta. Kenelläkään ei tullut nälkä, vaikka riisipaketit ja soijaputelit saattoi hetkellisesti loppua Kallion kaupoista. Myös maalle muuttaminen oli monella keskustelussa, ja kesämökkejäkin meni kaupaksi ennätysmäärät. Kyllä koronapandemia jollain tapaa on muuttanut ihmisten käsityksiä taas käytännönläheisemmäksi, minkä ansiosta arvostetaan jälleen enemmän omaa maata ja sen omavaraisuutta.

Nykyään on myös paljon puhuttanut omavarainen energia. Kukin voi päätellä mitä pahimmassa tapauksessa tarkoittaa, jos turpeen käyttö lopetetaan. Kaikilla kun ei mahdollisuutta puillakaan lämmittää asuntoaan. Naisten Valmiusliitto on ohjeistanut useissa julkaisuissa varautumisesta kotona, joten siihen en tässä mene sen syvällisemmin.

No mennäänpä sitten siihen aikaan, kun tuota puolustustilalakia viimeksi tarvittiin. Isoäitini oli rintaman läheisyydessä lottatehtävissä. Ei hän hirveästi niistä ajoista elinaikanaan minullekaan puhunut, mutta jotain kuitenkin. Esimerkiksi pulassa eläminen sota-ajoista oli jäänyt vahvasti päälle. Ihmettelin jo nuorena, kun hän leikkasi kaikki pahviset pakkaukset paloihin ja käytti ne uudelleen. Esimerkiksi kun kävin hänelle kaupassa, niin pahvisen kauppalistan takana saattoi lukea Sirkku-palasokeri. Paperistakin oli ollut joskus siis pulaa. Hän parsi myös itse kaikki villasukat, jos ne menivät puhki. Mitään ei paiskattu menemään.

Sen isoäitini myös joskus mainitsi, että meiltä haettiin kaikki neljä hevosta sotaan, johon tietysti isänmaallinen sukuni ne mielellään luovutti. Olihan kysymys maamme puolustamisesta, ja meillä oli siihen tarkoitukseen sopivat hevoset. Yksikään ei tullut takaisin, mutta maatilan työt saatiin tehtyä isoäitini siskon tilan hevosilla.

Siispä ollaan kiitollisia edes jostain eikä valiteta turhista. Huonompiakin aikoja on kohdattu ja ne selätetty.

TerhiHakola
Reserviläisliiton varapuheenjohtaja
Naisten Valmiusliiton hallituksen jäsen

Kirjoittaja on myös Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistys ry:n hallituksen jäsen, työskentelee rakennusalalla myyntitehtävissä ja tykkää saunomisesta.