Yhteistyökumppanit

Yhteistyökumppaneitamme ovat Maanpuolustuskoulutusyhdistys, Puolustusvoimat, Vapaaehtoinen pelastuspalvelu, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK ja Kotitalouksien omatoimisen varautumisen toimikunta (Kova-toimikunta).

16.8.2021

Miksi lähteä mukaan varautumis- ja turvallisuuskursseille?

Aika usein ajatellaan, ettei minulle tai läheisilleni tapahdu mitään. Tai oikeastaan tuskin edes ajatellaan asiaa. Ei lähdetä ensiapukursseille puhumattakaan muista turvallisuuskursseista.

Itse olin nuori perheen äiti monta vuotta sitten. Kotona kolme lasta, joista kaksi kouluikäistä. Elämä oli mallillaan ja onnellista. Mutta sitten perheen isä katoaa suunnistuskilpailuissa. Hän löytyy usean tunnin etsinnän jälkeen eikä muista ollenkaan, mitä on tapahtunut. Päästä löytyy ruhjeita, mutta hän pääsee kotiin ja kaiken oletetaan olevan hyvin. Kunnes yksi iltapäivä hän nojailee oudossa asennossa keittiön pöytään. Minä yritän saada häneen kontaktia ja samalla kuumeisesti mietin, miten hänet siitä pöydän reunalta saan kaadettua lattialle. Hän ei vastaa, tuijottaa vaan pöytää, enkä minäkään saa häntä mihinkään liikkumaan. Tilanne on epätoivoinen! Onneksi naapuritalossa tuttu, ensiaputaitoinen palomies sattuu olemaan parvekkeella, kun 10-vuotias tyttäreni syöksyy pihalle apua hakemaan. Hän saapuu paikalle, nappaa mieheni kätevästi otteeseensa ja kääntää lattialle kylkiasentoon. Käskee soittamaan 112:een. Hän huolehtii, ettei potilas vahingoita itseään sillä aikaa, kun odotamme ambulanssin saapumista.  Mieheni on saanut elämänsä ensimmäisen epilepsiakohtauksen.

Meillä alkoi vakavasti sairastuneen hoito, joka puolitoista vuotta myöhemmin johti mieheni menehtymiseen. Mutta sitä ennen tuli useita kohtauksia ja pikkuhiljaa minäkin opin niitä hoitamaan ja tiesin, mitä pitää tehdä.

En ollut koskaan käynyt ensiapukurssilla, mutta kun arkemme taas tasoittui, minäkin sellaiselle heti lähdin.

Ensiapukurssi on vaan yksi esimerkki. Arjessa on paljon erilaisia toimintoja, joissa kursseilla opitut turvallisuustaidot ovat tarpeen. Jo pelkästään kotitapaturmiin voi varautua opettelemalla ehkäisemään niitä.

Itse liityin sitten joitakin vuosia mieheni kuoleman jälkeen Maanpuolustuskiltojen liiton piiriin kuuluvaan kiltaan, Suomenlinnan Rannikkotykistökiltaan. MPKL ry on myös yksi Naisten Valmiusliiton jäsenjärjestöistä. NVL ry:hän tekee vapaaehtoista maanpuolustus- ja turvallisuustyötä tukemalla naisten turvallisuuteen ja varautumiseen liittyvää valmiuskoulutusta.

NVL Turvallisesti vesillä -kurssi, Kuivasaari.

Me Rt-killassa toimimme nimenomaan rannikolla ja meillä on killan hallinnoimana kaksikin puolustusvoimien saarta. Helsingin eteläpuolella on upea linnakesaari, Kuivasaari ja Porkkalan eteläpuolella Kirkkonummella kaunis saari, Järvö. Näissä saarissa on mitä parhaimmat mahdollisuudet järjestää naisille meriturvallisuuteen liittyvää koulutusta.

NVL Turvallisesti saaristossa -kurssi, Järvö.

Kursseilla opetetaan mm., miten toimia hypotermisen potilaan kanssa tai jos itse olet kylmettynyt. Lisäksi opetellaan pienveneilijän taitoja, miten tuoda vene rantaan, jos kuljettaja on saanut sairauskohtauksen.

Saaressa voidaan myös kehittää maasto- ja ensiaputaitoja ja järjestää vaikka eksyneen etsintää. Näitä kursseja olemme järjestäneet Rt-kiltalaisten voimin monena vuonna yhdessä Naisten Valmiusliiton ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen meripuolustuspiirin kanssa.

Kurssit ovat olleet suosittuja. Ja mikä parasta, niillä on ollut hauskaa, sen lisäksi, että paljon tietoa ja taitoa on saatu mukaan kotiin vietäväksi. Taitavia kouluttajia on löytynyt usein omista kiltalaisista.

Toki nyt korona-aikana myös nämä meidän kurssimme ovat olleet välillä kokonaan peruutettuja. Ihan helppoa ei ole pitää turvavälejä esimerkiksi merikuljetuksen aikana taikka teltassa yöpyessä. Mutta eiköhän meriturvallisuuskoulutus jatku, kun korona helpottaa.

Koskaan ei ole liian myöhäistä lähteä mukaan. Itse olen tuon ensimmäisen EA-kurssin jälkeen käynyt läpi aika monta turvallisuuskoulutusta. Ja huomaan sen tuovan omaan elämääni kummasti turvallisuuden tunnetta. Uskoisin osaavani toimia tositilanteessa nykyään paremmin. Vaikka kukapa sitä sellaista tilannetta itselleen toivoisi!

Kristiina Slotte
Suomenlinnan Rannikkotykistökilta ry:n puheenjohtaja
Naisten Valmiusliiton hallituksen varajäsen

Kirjoittaja on ollut mukana vapaaehtoisessa maanpuolustustoiminnassa vuodesta 1994, jolloin liittyi jäseneksi Suomenlinnan Rannikkotykistökiltaan, jossa sitten on toiminut myös seitsemän vuotta puheenjohtajana.  Kolme vuotta myöhemmin (1997) kuvioihin tuli myös mukaan naisten toiminta NVL:n Helsingin seudun alueneuvottelukunnassa ensin koulutusvastaavana ja sitten myöhemmin sielläkin puheenjohtajana. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen harrastustoiminta MPK:n meripuolustuspiirissä muuttui jossakin vaiheessa suoritepalkkaiseksi työksi, josta eläköityminen tapahtui pari vuotta sitten.