7.8.2020
Tänä poikkeuksellisena Korona-aikana on moni havahtunut tiedostamaan, kuinka etuoikeutettuja me täällä Suomessa olemmekaan. Luonnossa liikkuminen on tuulettanut ja voimaannuttanut niin etätöissä ja -koulussa puurtavia kuin vapaaehtoisessa eristyksessä olevia. Ulkona on voinut liikkua vapaasti, toisin kuin epidemiahuippuina monessa muussa maassa. Moni meistä asuu niin, että metsämaastot ovat helposti saavutettavissa. Nyt luontoelämyksen kruunaa vielä loistava metsämarja- ja sienisato, joista kaikki halukkaat voivat nauttia jokamiehenoikeudella.
Heinäkuun loppupuolella some alkoi täyttyä herkullisista kuvista: ensin ilmestyivät täydet mustikkaämpärit, niitä seurasivat pannuilla tirisevät kanttarellit ja tatit ja sitten pohjoisemmasta postaukset hillasoilta. Omalla kotimäelläkin on mustikkaa enemmän kuin naismuistiin. Ilta toisensa jälkeen olen hipsinyt keräämään kipollisen ja aina niitä vaan riittää, vaikka mäen lappeessa on käynyt puoli kylää poimimassa. Muutama ilta sitten löysin uuden hyvän vattupaikan, ja sinnehän on taas tänäänkin suunnattava. Kunhan vain ei sade tule pilaamaan suunnitelmaa.
Kuulostaako tutulta? Saalistushimo on iskenyt ja en taida olla yksin tämän huuman koukuttamana! Täysinäinen marja-astia, pieni tai suuri, tuo iloa ja tyydytyksen tunnetta. Olo on kuin muumimammalla, kun pistän mustikkaa ja vadelmaa pusseissa pakkaseen. Siis varaudun talven varalle, mutta toki nautiskelen herkuista myös tuoreeltaan.
Minun marjareissuni ovat olleet helppoja, vain muutama askel kotipihasta tai lenkkipolulta metsän puolelle. Kaikkien marja- ja sienipaikat eivät ole näin helposti saavutettavissa. Metsään lähtiessä on huolehdittava aina siitä, että on varustautunut oikein. Mieluusti suunnataan tuttuun maastoon ja kaverin kanssa. Varusteet kannattaa miettiä maaston ja sään mukaisesti ja varata matkaan puhelin akku täyteen ladattuna. 112-sovellus on hyvä olla puhelimessa valmiiksi asennettuna. Tärkeää on myös kertoa läheisille, minne on menossa ja arvio paluuajasta. Jos marjastaja ei saavukaan kotiin sovittuun aikaan, eikä häneen saada yhteyttä, on hyvä tietää, miltä alueelta etsinnät aloitetaan. Valitettavasti tänäkin kesänä on jo uutisoitu useista marjastajien etsinnöistä.
Kokenutkin luonnossa liikkuja saattaa marjoja tai sieniä etsiessään harhaantua maastossa niin, että suuntavaisto katoaa. Tällöin on tärkeää säilyttää maltti ja rauhassa havainnoida ympäristöä. Missä suunnassa on aurinko, kuuluuko liikenteen tai muita ääniä, näkyykö teitä tai polkuja – kaikkia näitä voi hyödyntää hahmottamaan sijaintia. Lisää varmuutta maastossa liikkumiseen ja paikantamiseen saat osallistumalla erilaisille kursseille, joilla opetellaan retkeily- ja suunnistustaitoja. Näitä löydät esimerkiksi Maanpuolustuskoulutus MPK:n ja Naisten Valmiusliiton kurssitarjonnasta.
Oppia on saatavilla myös sienimetsälle: mm. kansalaisopistojen sienikursseilla opetellaan turvallisesti tunnistamaan ruokasieniä. Hyvä keino on myös tehdä metsäretki kokeneen sienestäjän kanssa ja sopia, että hän opettaa löytämään ja tunnistamaan vaikka vaan yhden itselle uuden sienilajin. Ja sienten satokausihan jatkuu pitkään – suppilovahveroita voi kerätä vielä yöpakkasten tultuakin.
Mennään metsään ja nautitaan luonnosta itselle mieluisalla tavalla: marjastamalla, sienestämällä, valokuvaamalla tai vaikka puita halaten – mutta pidetään huoli siitä, että löydetään metsästä myös turvallisesti kotiin.
Satu Virtanen
Maanpuolustusnaisten Liiton 1. varapuheenjohtaja
Naisten Valmiusliiton hallituksen varajäsen
Kirjoittaja asuu Keravalla ja toimii vapaaehtoinen maanpuolustuksen ja erityisesti varautumiskoulutuksen parissa. Vuodenvaihteessa harrastuksesta tuli myös työ, kun hän aloitti kokopäivätoimisena nuorten ja naisten koulutuspäällikkönä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksessä (MPK). Järjestötoiminnan lisäksi vapaa-aika kuluu golfin ja kotoisten puuhastelujen parissa pihalla, metsässä ja ompelukoneen ääressä.