2.7.2020
Naisten Valmiusliiton toiminta on kokonaisturvallisuuden ja varautumisen edistämistä. Toiminnan konkretia löytyy NASTA- ja PikkuNASTA-harjoituksista. Ne kokoavat erilaisia turvallisuuden ja varautumisen asioita kokonaisuudeksi, yhdeksi viikonlopuksi kerrallaan.
Kurssien kirjo ulottuu henkisestä varautumisesta digitaalisen maailman kautta konkreettiseen metsässä pärjäämiseen. Omanlaisensa ulottuvuus ja oppimisen paikka on osallistua harjoitusten järjestämiseen, sillä harjoitusten järjestämisestä vastaa vapaaehtoisten naisten joukko.
Oma harjoitushistoriani on lyhyt. Ensimmäinen harjoitukseni oli Minnatar2017. Opin olemaan Oikeesti Puatissa, kun pääsin harjoittelemaan turvallisen vesillä liikkumisen taitoja. Seuraavana vuonna hyppäsinkin syvään veteen ja PikkuNASTA Fanni2018 organisaatioon. Onneksi pelastusliivit annettiin organisaation puolesta. Eli ne kaikki osaavat ja innostavat naiset, joiden kanssa sain töitä tehdä. Matka jatkui Rovaniemen Revontuli2019 -harjoituksen organisaatioon ja vielä kerran Ouluun, Fanni2019:n varajohtajaksi.
Lämmöllä muistan ennen kaikkea Fanni-harjoituksia, Oulun Alueneuvottelukunnan omia PikkuNASTOJA Hiukkavaaran hieman alkeellisissakin oloissa. Mikään ei kasvata yhteishenkeä enemmän, kuin käyttämättömänä olleen kasarmin tupien siivous päivää ennen harjoituksen alkua.
Tiedän, että harjoituksen ja kurssien johtoon sekä muuhun tuiki tärkeään rutiinien pyörittämiseen on joskus haastavaa löytää ihmisiä. Osin luullaan, ettei osaa tai pärjää. Turha luulo ja aiheeton pelko. Kyllä me osaamme muutaman sadan naisen koulutusviikonlopun järjestää, ei ehkä yksin, mutta yhdessä toisten kanssa.
Harjoitusviikonloppua järjestäessä, saa mukaansa ainakin seuraavat opit:
1. Kyky organisoida – Kun on pakko miettiä, miten kurssitat, vaatetat, ruokit ja kuljetat noin 350 naista eri puolilta Suomea niin, että he ovat tyytyväisinä oikeassa paikassa oikeaan aikaan, oppii jakamaan kokonaisuuden osiin ja järjestämään palaset niin, että niistä muodostuu oivallinen kokonaisuus. Ja senkin oppii, ettei kaikkea tarvitse tehdä itse. Jos voit, niin delegoi. Harjoituksen ajaminen satamaan vaatii kapteenia ja köydenheittäjää.
2. Jämäkkyys – turhaan lepsuiluun ei ole varaa. Samalla oppii myös luovimisen tärkeän taidon. Jämäkkyys ei tarkoita jäykkyyttä ja joustamattomuutta. Harjoituksissa ja harjoitusten organisaatiossa on vapaaehtoisia naisia, jotka antavat omaa aikaansa halutessaan oppia uusia asioita. Turhalla tiukkuudella voi viedä oppimisen ilon.
3. Oppii ihmisten erilaisuutta – ja pärjäämään erilaisuuden kanssa. Osallistujajoukko tulee harjoitukseen erilaisin odotuksin, eikä kaikkia karipaikkoja ole merkitty. Konkareille kaikki on tuttua ja vaatimukset korkealla. Untuvikot ensikertalaiset eivät oikein tiedä mitä odottaa, ympäristökin on outo. Vapaaehtoisten järjestäjien joukossa on monenlaista kokemusta sekä kirjo erilaisia ihmisiä ja mielipiteitä. Yksi harjoitusten tärkeimmistä opetuksista on erilaisuuden tunnistaminen ja sen arvostaminen. Ilman erilaista kokemusta, osaamista ja ammattitaustaa ei harjoituksen järjestäminen onnistu.
Kannustan vastaamaan myöntävästi, jos Sinua pyydetään mukaan järjestämään NASTA-harjoitusta. Osaamisesi ja innostumisesi vähän kahjoistakin asioista on pantu merkille.
Ilona Suppanen
Pohjois-Pohjanmaan martat ry:n hallituksen puheenjohtaja
Marttaliitto ry:n hallituksen jäsen
Kirjoittaja on innostunut martta, joka toimii marttajärjestön eri portaissa: rakkain on oma marttayhdistys Rotuaarin martat ry. Mukana myös Naisten Valmiusliiton toiminnassa ja yrittää elää niin kuin opettaa.
ps. Fanni2020 PikkuNASTA järjestetään taas lokakuun alussa.