NASTAsta Inttiin – polku vapaaehtoiseen asepalvelukseen ja johtajakoulutukseen

27.3.2026

Kun turvallisuustilanne maailmassa muuttuu, moni pysähtyy pohtimaan omaa rooliaan ja keinojaan varautua. Äänekoskella asuva Sonja Ahola, 29, löysi vastauksia Naisten Valmiusliiton NASTA-harjoituksista – ja päätyi lopulta tekemään päätöksen, joka vei hänet vapaaehtoiseen asepalvelukseen ja edelleen Reserviupseerikouluun. Jututimme häntä ensin päätöksestä hakeutua palvelukseen ja myöhemmin uudelleen palveluksen aikana, kun hänen polkunsa oli edennyt johtajakoulutukseen. Kuvassa Ahola NASTA Ilmatar -harjoituksessa.

Ensikosketus Naisten Valmiusliittoon

Ahola kuuli Naisten Valmiusliiton toiminnasta ja NASTA-harjoituksista ensimmäisen kerran vuonna 2023 seurattuaan liiton sosiaalista mediaa ja tapahtumakalenteria. Ajankohta ei ollut sattumaa: maailman turvallisuustilanne herätti hänessä tarpeen toimia.
– Monien muiden tavoin koin tarvetta valmistautua jollain konkreettisella tavalla kohtaamaan epävarmuutta ja muuttuvaa maailmantilannetta, Ahola kertoo.

Ensimmäinen askel oli hakeutuminen NASTA-harjoitukseen, ja kurssivalinta oli harkittu.
– Päädyin hakemaan nimenomaan henkisen kriisinkestävyyden kurssille. Toivoin saavani työkaluja tulevaisuuden varalle – sekä yksilönä että osana yhteiskuntaa.

Kokemuksia NASTA-harjoituksista

Ahola on osallistunut NASTA Poro -harjoitukseen Rovaniemellä henkisen kriisinkestävyyden kurssilla sekä NASTA Ilimatar -harjoitukseen Rissalassa informaatiovaikuttamisen kurssilla. Kiinnostusta olisi ollut myös maastotaitoihin ja luonnonmuonaan, mutta kaikkiin kursseihin ei aina mahdu mukaan.

Harjoituksissa hänelle avautui laajempi kuva vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta ja sen tekijöistä. Ja Ahola nostaa esiin myös toisen, pysäyttävän havainnon.
– Oivalsin, että Suomessa on valtava joukko eri-ikäisiä naisia, jotka haluavat konkreettisin tavoin osallistua turvallisuuden kehittämiseen ja puolustamiseen. Monilla on taustallaan pitkä kokemus koulutuksista ja leireistä. Useat haluaisivat suorittaa vapaaehtoisen asepalveluksen, mutta eivät enää ikänsä puolesta voi. Se sai minut pohtimaan omaa tilannettani uudella tavalla.

NASTA-harjoituksissa erityisen merkityksellisiksi jäivät kohtaamiset.
– Mieleenpainuvimpia hetkiä ovat olleet keskustelut muiden kurssilaisten ja kurssinvetäjien kanssa. Yhteishenki oli todella hyvä. Harjoitusten jälkeen olin koko ajan varmempi siitä, että tällä porukalla ja tällä asenteella me pärjäämme myös kriiseissä.

Päätös hakeutua vapaaehtoiseen asepalvelukseen

Ajatus vapaaehtoisesta asepalveluksesta kypsyi vähitellen, mutta ratkaiseva hetki syntyi NASTA Ilimatar -harjoituksessa.
– Juttelin yöllä päivystysvuorossa parini kanssa aiheesta. Silloin jotenkin havahduin siihen, että minullahan olisi vielä mahdollisuus hakea palvelukseen. Samalla vahvistui ajatus, että koska voin, minun myös täytyy.

Päätös ei jäänyt pitkäksi aikaa pohdinnan tasolle, ja ennen palveluksen alkua Ahola valmistautui erityisesti henkisesti.
– Päätös vahvistui parin viikon sisällä. Puolustusvoimien verkkosivuilta löytyi kattavasti tietoa hakemisesta ja käytännön järjestelyistä, joten asiat etenivät suoraviivaisesti. Valintatilaisuuteenkin oli vielä hyvin aikaa, joten ehdin järjestellä siviiliasiat kuntoon. Tiesin, että edessä olisi hyppy tuntemattomaan ja oma mukavuusalue täytyisi palveluksen aikana ylittää monta kertaa. Mietin myös etukäteen, miten sopeutuisin yhteiseloon pääasiassa noin kymmenen vuotta nuorempien palvelustovereiden kanssa. Ensisijaisesti odotin kuitenkin saavani sotilaskoulutuksen minulle soveltuvaan tehtävään.

Ensiaskeleet varusmiespalveluksessa

Haastatteluhetkellä Ahola suorittaa vapaaehtoista asepalvelustaan Kainuun prikaatissa kolmannessa jääkärikomppaniassa. Ensimmäinen päivä varuskunnassa jäi mieleen vahvasti.
– Olo oli odottava ja jollain tavalla levoton, kuten uusien asioiden äärellä usein on. Takana oli bussimatka varuskuntaan ja edessä varusteiden hakua, lomakkeiden täyttöä ja tulevien tupalaisten tapaamista. Ensimmäinen päivä oli hektinen mutta kokemuksena positiivinen – ensimmäisen yön nukuinkin kuin tukki.

NASTA-harjoituksista saadut kokemukset helpottivat siirtymää.
– Aiemmat kokemukset varuskuntaympäristöistä ja esimerkiksi varusvarastolla toimimisesta sujuvoittivat palveluksen alkua. Jos olisin ehtinyt Intti tutuksi naisille -kurssille, olo olisi varmasti ollut vielä valmistautuneempi. Suosittelen kurssia kaikille, jotka pohtivat asepalvelusta.

Epävarmuutta ja onnistumisia

Palveluksen alkuvaiheessa suurimmaksi haasteeksi on osoittautunut epävarmuus, mutta samalla Ahola korostaa yhteisöllistä näkökulmaa.
– Täysin tuntemattomaan hyppääminen on vaikeinta. Kaikki haluavat suoriutua hyvin. Tilanteet, joissa huomaa tarvitsevansa enemmän harjoitusta kuin toiset, voivat tuntua raskailta. Asepalvelus on ennen kaikkea työtä yhteisen päämäärän eteen. Tavoitteena on, että jokainen löytää omat vahvuutensa ja että eri osa-alueilla ne täydentävät toisiaan.

Palkitsevinta on ollut oman kasvun huomaaminen.
– Useimmiten pystyy paljon enempään kuin mitä aluksi ajattelee. On hienoa huomata olevansa tänään hieman taitavampi ja tietävämpi kuin eilen.

Katse tulevaan ja viesti muille

Vapaaehtoiselta asepalvelukselta Ahola toivoo ennen kaikkea laadukasta sotilaskoulutusta ja syvempää ymmärrystä Suomen asevelvollisuusjärjestelmästä, sotilaan perustaidoista sekä niiden ylläpitämisestä. Myös johtajakoulutus kiinnostaa.
– Ajatuksena on osallistua Naisten Valmiusliiton ja MPK:n toimintaan myös palveluksen jälkeen ja hyödyntää palveluksessa saatuja kokemuksia siellä.

Naisten rooli maanpuolustuksessa ja kokonaisturvallisuudessa on hänen mielestään keskeinen.
– Vastuu maamme puolustamisesta kuuluu yhtä lailla naisille ja miehille. Asepalvelus on yksi tärkeä osa, mutta sen lisäksi on monia muita tapoja osallistua – ja näitä väyliä kehitetään jatkuvasti.

Lopuksi Ahola haluaa esittää vahvan viestin muille naisille.
– Meillä aikuisilla on tärkeä rooli vakauden ja turvallisuudentunteen luomisessa ja ylläpitämisessä. Tässä epävarmassa ajassa on välttämätöntä, että eri-ikäiset ja erilaisista taustoista tulevat ihmiset näyttävät yhdessä tahtonsa puolustaa rauhaa, yhteiskuntaa ja tulevaisuutta. Velvollisuutemme on myös näyttää lapsille ja nuorille, että näemme heidät – ja maamme – puolustamisen arvoisina, ja että luottamus toisiimme sekä puolustustahto säilyvät, tuli mitä tuli.

Haastattelun jatko palveluksen aikana

Alkuperäinen haastattelu tehtiin varusmiespalveluksen aikana. Juttua kirjoittaessa korviimme kantautui tieto, että Ahola oli edennyt johtajakoulutukseen Reserviupseerikouluun Haminaan, ja halusimme tietää, mitä hänelle kuuluu.

Johtajakoulutus ja vastuu

Johtajakoulutus on tuonut Aholalle uusia oivalluksia omasta jaksamisesta ja johtamisesta.
– Johtajakoulutuksessa olen hyötynyt alokaskauden nousujohteisesta fyysisen toimintakyvyn koulutuksesta sekä fyysistä ja psyykkistä jaksamista vaativista kokemuksista: niiden myötä on rakentunut luotto siihen, että tarpeen vaatiessa me kaikki jaksamme aina enemmän ja pidempään kuin aluksi kuvittelemme. Epämukavuuden sietokyky on myös kehittynyt. Olen varusmiespalveluksen aikana nähnyt paljon esimerkkejä erilaisista tavoista johtaa, ja niistä olen löytänyt tavoiteltavia elementtejä omaan tekemiseeni.

Johtajakoulutus tuo mukanaan myös uudenlaista vastuuta.
– Otan johtamiseen liittyvän vastuun hyvin tosissani etenkin maanpuolustuksen kontekstissa. Näen johtamistaidon elinikäisenä kehitysprosessina, joka vaatii panostusta omaan toimintakykyyn ja osaamiseen myös palveluksen jälkeen. Palveluksessa johtamisen merkitys on näyttäytynyt erityisen vahvana. Hyvä johtaja on luotettava ja saa joukon toimimaan yhteisen tehtävän täyttämiseksi, luoden parhaimmillaan yrittämisen halua joukon sisällä. Johtajan omaa esimerkkiä ei voi liikaa korostaa ja sitä pidän itse tärkeimpänä johtamisessa.

Tulevaisuutta Ahola pohtii sekä siviilityön että vapaaehtoisen maanpuolustuksen näkökulmasta.
– Palveluksen jälkeen suunnitelmana on palata työelämään omaan siviiliammattiin ja jatkaa oman toimintakyvyn sekä suunnistustaidon kehittämistä reservissä. Toivon mukaan voin tulevaisuudessa olla jollain tavalla osaltani edistämässä naisten osallisuutta maanpuolustuksessa. Nähdään NASTA-harjoituksessa!

Teksti: Suvi Aksela, Naisten Valmiusliitto
Kuvat: Sonja Ahola